Onneksi on vielä maassa kunnon Suomen perustuslain asiantuntijoita. Aselain muutosesitys on kouluesimerkki siitä, ettei lakiesityksiä pidä sorvata paniikissa, eikä niillä pidä mielistellä ääriryhmiä. Eipä siis ihme, että aselain muutosesityksen käsittely eduskunnassa on ollut suossa tarpomista. Eduskunnan valiokunnat ovat lähes mahdottoman edessä yrittäessään sorvata järkevää kokonaisuutta esityksestä, joka amatöörimäisyydessään turhaan hakee vertaistaan jopa maassa, jossa oikeuskanslerikin on moittinut päättäjiä huonosta lainvalmistelusta.
Oikeusvaltion lainsäädäntöön on erittäin vaikea sisällyttää poliisin vapaata pääsyä luvanhaltijan terveystietoihin, poliisin vapaata kotietsintäoikeutta aseen omistajan kotiin, yhdistymispakkoa, viranomaisten päätösvallan siirtämistä järjestöille vastoin perustuslain nimenomaista kieltoa. Se on vaikeaa varsinkaan koska niihin ei ole mitään järkevää syytä. Suurin osa ampuma-aseiden äänekkäästä vastustamisesta perustuu pelkkään itsekkyyteen. Usein heitelty retorinen kysymys, "mihin tarvitaan käsiaseita" tarkoittaa tosiasiassa "koska minä en harrasta tätä, se pitää kieltää". Turvallisuuden lisääminen on urheiluammunnan ja metsästyksen vastustajille vain keppihevonen. Sitä osoittaa jo se, etteivät he yleensä tunne lainkaan ampumaharrastusta, ampuma-aseiden todellista osuutta roolia henkirikoksissa; sitä etteivät lainkuuliaiset aseharrastajat ole uhka kenellekään.
Iltapäivälehdet vetävät jokaisen ampumalla tehdyn surman näyttävästi lööppeihin ja etusivuille. Suurin osa hengiltä puukotetuista ja hakatuista ei saa muistokseen kuin sormen mittaisen uutisen sivun alalaidasta. Ikään kuin puukotta tapettu olisi jotenkin vähemmän tapettu kuin ampumalla tapettu.
Luvallisilla ampuma-aseilla tehdään henkirikoksista vain hyvin pieni osa, 6-7 prosenttia. Ns. käsiaseiden, pistoolien joiden ympärille on rakennettu erityisen suurta kohua, osuus on marginaalinen, normaalivuonna alle kaksi (2) prosenttia. Edes kouluammuskelut eivät aiheuta suurta tilastopiikkiä. Niitäkään eivät tee urheiluampujat eivätkä metsästäjät. Joukkomurhat eivät myöskään synny välineestä, vaan mielenterveyden järkkymisestä. Välineeksi rakennetaan vaikka pommi, osoitti Myyrmannin teurastus.
Urheiluampujat ja metsästäjät syyllistyvät henkirikoksiin paljon harvemmin kuin muut suomalaiset, tai ainakaan he eivät käytä siihen asettaan, kertovat tilastot. Meillä on 670 000 ampuma-aseen omistajaa; 15 vuotta täyttäneistä joka 6. omistaa luvallisen ampuma-aseen. Joka 4. kotitaloudessa on luvallinen ampuma-ase. Silti vain joka 15. henkirikos tehdään luvallisella ampuma-aseella. Aseet ja henkirikokset korreloivat - nimittäin käänteisesti. Lainkuuliaiselle ampujalle on ollut ylen turhauttavaa olla erilaisten ääriryhmien ja jopa eräiden kiihkoilevien kansanedustajien osoittamana syntipukkina kaikenlaisille rikoksille, joita tekevät enemmän tai vähemmän häiriintyneet ihmiset. Yleensä laittomilla aseilla. Turhautuminen voi näkyä ensi kevään eduskuntavaaleissa. Viimeksi ei yksikään puolue saanut taakseen läheskään ampujien suuruista joukkoa. Se kannattaa muistaa aselakia eduskunnassa käsiteltäessä. |