Muistatko munivan kukon? Luulen, että lukijain joukossa on sellaisia, joilla on myös muistoja munivasta kukosta. Lieneekö keväisellä päivällä osuutta siihen, että mieleeni nousi muistoja lapsuuden ajalta.
Kuten tiedämme kukko on virkeä eläin. Varhain aamulla, 4 - 5 kieppeillä se alkaa hoitaa virkaansa. Kuuluvalla äänellään se herättää talonväen päivän askareisiin. Oli kesä, tai talvi, pyhä tai arki, se hoitaa tehtäväänsä uskollisesti.
Mielessäni on lämpöisiä muistikuvia munivasta kukostani. Tutustuin siihen neljän - viiden ikäisenä. Oletko kiinnostunut kuinka se tapahtui? Kukkoni oli aika laiha. Siinä oli ehkä parikymmentä sivua. Mutta ne olivat mielenkiintoisia! Kukkoni nimi oli Aapiskukko. Kodissani sillä oli tietty paikka. Löysin sen joka aamu samasta paikasta. Herättyäni ryntäsin ensiksi tapaamaan "kukkoani". Sydän pamppaillen tartuin siihen. Pian tuli se jännittävin hetki. Varovasti avasin kukon. Ja joka kerta yllätyin. Se oli muninut! Joskus "munana" oli karamelli. Toisena aamuna raha, 5 tai 10 penniä.
Joskus löysin sokeripalan. Munilla oli voimakas vaikutus. Aamu aamulta homma muuttui jännittävämmäksi. Halusin tutustua munijaan yhä paremmin.
Näin jatkui jonkin aikaa. Eräänä iltana koin yllätyksen. Veljeni luki ääneen läksyjään. Istuin hänen vierellään. Sitten säpsähdin rajusti. Seuratessani veljeni lukua tajusin kaiken! Karjaisin innoissani: "Minä osaan lukea!" Vanhempani eivät uskoneet. He nostivat eteeni kirjan, avasivat sen, osoittivat erästä sivua ja sanoivat: "Lue tuosta"! Tein työtä käskettyä. He eivät uskoneet. Testi jatkui. He osoittivat toista kohtaa. Ja vielä kolmatta. Tulos oli joka kerta sama. Lopulta he uskoivat. Muniva kukko oli "opettanut" minut 5-vuotiaan kossin lukemaan! Se oli riemun päivä kotiväelleni. Luulen, että iloitsin itse kaikkein eniten. Sillä nyt eteeni avautui uusi maailma.
Millaisia muistoja sinulla on kukostasi? Kerrothan niistä! Muistelija |