Sieltä ja täältä niin kuin sika pottumaata kyntäen. Nyt kun hyvinvointi ei enää ole sama kuin hyvinvointiyhteiskunta. Ei mikään näinä epävarmoina aikoina tämän kansainvälisen talouden taantuman finanssikriisin, joka meillä on nyt päällä. Sillä tyhjästä on nyt paha nyhjästä, eikä narulla voi työntää. Mutta eihän maksimaalinenkaan ole sama kuin optimaalinen, eikä Kööpenhaminakaan jälkeen vuosikymmenten.
On selvää, että tästäkin taantumasta, lamasta selvitään. Eteenpäin on mentävä vaikka umpijään. Näittenkin vaikeitten aikojen, sillä nousukausi taas varmasti tulee. Mutta yksi on ainakin varmaa, neiti Kevät on tullut kaupunkiin, talven yli häntä odotin, nyt hän on täällä taas. Kuin muuttolinnutkin kaukaa jo terveiset meille kesästä jo tuoneet.
Kun kuulee tuolla kaupoissa asioidessa puhetta näistä kuinka kaikkien ruokien hinnat on nousseet. Kyllä tosi on näin ja heti euron tulon jälkeen. On se kyllä kumma, kun ruoan tuottajat, viljelijät saavat yhä ja yhä vähemmän tuloistaan kustannusten noustessa koko ajan.
EU:hun liittymisen myötä meille luvattiin kaikkien hintojen alenevan, ruoankin ja että saamme syödä kultamunia hopialautaselta. Kun melkein kaikissa muissa 27 jäsenmaassa ruoan hinnat ovat alemmat, meillä ei. Mutta niinhän sitä laulussakin lauletaan "oi kallis Suomenmaa". Kaikkihan me tällä verolla maksamme tätä EU:n netto jäsenmaksua. Nähtäväksi jää sitten syksyllä, kun tämä ruoan alv-vero alenee seitsemästätoista kahteentoista prosenttiin. Näin hallitusohjelmaan on kirjattu jo sitä kootessa.
Vai käykö tässä niin, että hinnat vielä nousee tätä alea ennen, mutta se tulee päättäjien valvoa niin, ettei näin pääse käymään. No, katsotaan ja kuunnellaan miten käy, sillä seinilläkin korvat on. Mutta ei katkasta varsalta vielä selkää, kun se ei ole vielä syntynytkään.
Martti Junttila Nivala |