Pitkä odotus palkitaan ja torstaina se nyt sitten viimein tulee: Mikko Niskasen päätyö, Pulakapina. Yltiöpateettinen, vanhaan kunnon seurantalotyyliin ylinäytelty kuvaus nivalaisesta närästelystä, ylivieskasten syyttelystä, oman oksan sahaamisesta ja körttinöyristelystä. Elokuvan parasta antia edustaa vain, ja AINOASTAAN, Maliskylän Liittolassa 1976 kuvattu Niskasen puhekohtaus autenttisine, aitoine ihmisineen, kohtaus johon minutkin henk.koht. kutsuttiin. Tahatonta komiikkaa parhaimmillaan taas on pulauunojen pako p...ahyyssin reiän kautta "vapauteen". Kohtaus on toteutettu kirkonkylän Lions-klubin esiintyjien voimin. Turha lienee mainita asiasta enempää. Itse olen kokenut elokuvan aina hyvin suurena huomion- ja kunnianosotuksena Suurelta Taiteilija Niskaselta Nivalan katajaista kansaaa kohtaan. Kunnan kylddyyripuupääthän ei ole koskaan huomannut sitä, kun joku toinen nostaa kissan häntää. No, mikä sen kissan hännän sitten nostaa? No, oopper..., ei ku, p....n tulo.
Hyväääää elokuvailtaa! |