Otetaan noin varttikilo "Wilsonin pintaa" eli suomeksi laardia (sitä valkoista sianrasvaa). Sulatellaan se pannussa juoksevaan muotoon. Käristetään siansivua (eli hienosti sanottuna pekonin siivuja) ruskeiksi ja nostellaan ne hetkeksi sivuun. Lisätään rasvaan sopiva määrä vehnäjauhoja ja sipulin silppua. Ruskistetaan jauhot niin ruskeiksi, kuin sielu sietää, ei kuitenkaan polteta mustaksi. Lisätään nestettä siksi, kunnes soossi on mieluisen sopivaa. Lisätään aiemmin käristetyt siansivun suikaleet soossiin ja annetaan kastikkeen hautua 3-4 tuntia kannen alla. Väliin käydään kurkkaamassa, josko pitäisi nestettä lisätä. Suolaa maun mukaan (miksei pippureitakin). Nautitaan kuoriperunoiden kera. Eli sama menetelmä, jota Martin Saarikangas suositteli makkarasoosinkin kanssa. Siis keitetyt perunat kuoritaan, muusataan haarukalla, lisätään soosia, nautitaan hyvällä ruokahalulla. Aterialle kannattaa hommata aitoa ruisleipää, jonka päälle sivellään oikeaa voita, ruokajuomaksi täysmaitoa. Jo on, ellei nälkä lähde! Jälkiruuaksi vois nauttia vaikka huituvelliä.