Pääasia kuitenkin on aina teon kohteena ollut lapsi ja hänen tuskansa, pelkonsa, kärsimyksensä. Mielestäni aikuinen ihminen kantaa tekemisistään vastuun. Asian julki tuominen on varmasti pieni kärsimys viattoman lapsen kärsimykseen verrattuna. Hirveitä tekoja tehneet aikuiset tuskin ovat niin tyhmiä, etteikö mielessä kävisi joskus paljastuminen ja käräjätupa. Sen jälkeen ollaankin jo julkisuudessa. Tuskin julkisuus oli yllätys tekijöille. Luulen, että olipa kyseessä mikä jengi tahansa, media olisi tuonut sen julki. Saman kohtalon olisi kokenut hallelujaa ja rauhaa huutava helluntalainen, vapaakirkkoinen, jahvea kutsuva jehova jne. En usko, että suuri yleisö leimaa tämän perusteella kaikki pervoiksi. Me miellämme ns. uskovaiset synnittömiksi ja nuhteettomiksi ihmisiksi, vailla kiusauksia oleviksi pyhimyksiksi. Osaksi omia luulojamme, osaksi heidän itsensä antaman "kiiltokuvan" perusteella. Asian tietysti tekee entistä vastenmielisemmäksi juuri puheiden ja tekojen ristiriita. Oli sitten kyseessä ns. uskovainen, poliitikko tai kuka hyvänsä. Hyvä, että asiat ovat tulleet ilmi, ja tekijät saatettu maalliseen vastuuseen. Pitää muistaa aina se viattoman, aikuisiin luottavan lapsen osa ja kohtalo. Hänen elämänsä voi olla lopullisesti tuhottu. Voi olla, että haavat eivät parane koskaan. |