Joku on joskus kysellyt, millaisia muistoja sota-ajan lapsilla olis - että olisi kiva tietää. Ja olen joillekin lupaillutkin kertoa omat muisteloni.

Oli marras-joulukuun vaihde 1939 kun isä joutui lähtemään sotaan. Muistan hyvin sen illan, vaikka olin vajaa neljävuotias. Meillä oli vieraanamme ainakin naapurin Maija ja hän komenteli minua, kun minä vain juttelin hänellekin, että Ylli (Yrjö) lähtee sotaan. Enhän ymmärtänyt asian vakavuutta silloin.

Vanhin veljeni Helge (13 v.) kääntyi itkien seinään päin, kun isä lähti. Laakonkaupan luo miehet oli kerätty, josta sitten armeijan miehet ne hakivat!?
Iltaisin piti olla "molotoffit" (pimennysverhot) ikkunoissa, ettei valonkajo näkyisi ulos. Eräänä pakkaspäivänä äiti kauhisteli, kun näki joenjäällä evakkolapsia luistelemassa, "nuo ovat ulkona ja on ilmahälytys." Tuskinpa ymmärsin silloinkaan vielä ilmahälytyksen tarkoitusta, vaikka olin varmaan jo vuosia vanhempi. Ilmahälytyksellä palosireenit ulvoi, ilmoitettiin, että on viholliskoneita lähettyvillä, jotka pudotteli pommejaan. Jopa Kalajoki oli saanut osumia, jossa mm. Helsingistä kahden lapsensa kanssa sotaa pakoon tullut äiti sai surmansa. Lapset jäi henkiin kun olivat olleet eri paikassa sillä kertaa.

Meidän luokkamme oli eräässä maalaistalossa Mäkipellolla ja työmiehet jutteli, että yöllä oli ollut kovat pommistukset Oulussa, jotta taivaanranta vain punotti. Lienee ollut valorakettien kajastusta, joilla viholliset etsi kohteitaan.

Joskus marjassa ollessamme Kalliomaassa äiti oli tuntevinaan tykkien kumun. Lienee ollut vain äidin pelkoa.

Useimmiten, kun isä oli päässyt lomalle, niin hän tuli meiltä lapsilta salaa tai yöllä. Äiti kyllä tiesi, jopa saunankin lämmitti valmiiksi. Aamulla sitten huomasimme isän tulleen ja tuomisina pitkiä värikyniä. Sitten päästiin isän sänkyyn ja nyrkittäminen alkoi ja kipupisteitähän isältä löytyi. Oli hierojat omasta takaa.

Tuli viimein sekin päivä kun sota oli loppunut ja odottelimme maantiellä isää tulevaksi. Eräs naapurin poika oikaisi meidän pihatien kautta jokirantaan. Halusiko hän yllättää kotiväkensä vai halusiko nauttia rauhasta. Vieno sisareni, joka jäi vajaan vuoden vanhaksi isän sotaan lähtiessä lähti tämän miehen perään luullen häntä isäkseen. Isän kotiintuloa en muista, tuliko taas yöllä.

Tässäpä sota-ajan yksi koulukuva, otettu -42 tai -43 eka ja toka luokilta Maliskylän Jokisaaresta. Maria Putkonen oli opettajana. Ainakin Yrjö Knuuttila, Juhani ja Mauno Kangas ja Maunon vieressä ollut tyttö Aune Koski ovat kuolleet. Aune-serkkuni heti kesällä 8-vuotiaana. Muut lienee elossa.



Terttu Malila