En voi olla vastaamatta uutena päättäjänä hetki sitten lehtikirjoituksessa esille nousseisiin asioihin. Kyseessä on vanhusten hoitoon liittyvät asiat. Toiseksi olen isovanhempiani hoitavana ja muita omaisia kuulleena huolissani rakkaiden vanhusten tilanteesta.

Meillä on hienoa henkilökuntaa alalla töissä, he tekevät arvokasta työtä. Siitä iso kiitos. Mutta silti kysyisin, että kumpi ohjaa tämän päivän vanhusten hoitoa ja hoidon tasoa, kiire vai vanhus itse?

Henkilökunta tietää kuinka työntäyteisiä illat ja päivät ovatkaan? Vanhukselle/ikäihmiselle on edelleen enenevässä määrin tärkeää ihmisten aito välittäminen. Tuntuu pahalta välillä tilanteet, jossa vanhus itse kyselee, että mitä pahaa minä olen sille tehnyt, kun se on aina niin vihainen... Kyse on vanhus-hoitaja -suhteesta.

Tai kun vanhukset nukkuvat istualtaan pöydän ääressä odottaen, että joku veisi hänet lepäämään. Tai että on pakko "opetella" päästämään tarpeet housuun/vaippaan, kun henkilökunta ei ehdi viemään vessaan.

Sosiaali- ja terveysministeriö on yhdessä Suomen kuntaliiton kanssa antanut ikäihmisten palveluiden laatusuositukset. Osa-alueita siinä ovat mm. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja palvelurakenne, henkilöstö ja johtaminen, asuin- ja hoitoympäristöt.

Vanhusten hoitoa ohjaavat myös monet lait. Lastensuojelulaissakin aina tärkeimpänä on lapsen etu. Kuinka sitten turvataan vanhuksen etu?

Hyvä hoito edellyttää kunnioittavaa ja arvostavaa suhtautumista asiakkaaseen, hänen toiveisiinsa ja läheisiinsä.

Myös se mietityttää, miten vanhuksille tarjotaan viriketoimintaa tai muuta ns. piristystä arkeen? Voisivatko kotona olevat tai töitä etsivät/odottelevat tulla seurustelemaan, ulkoilemaan, lukemaan lehteä, olemaan seurana vanhuksille?
Vanhuksen elämä on arvokas loppuun asti. Toivoisin saavani asiasta keskustelua, koska ikäihmisiä ja henkilökuntaa ajatellen olisi aika "nostaa kissa tuvan pöydälle".

Toiveenani olisi antaa vanhuksille oikeaa laatuaikaa, ihmistä arkeen kuuntelemaan ja vain olemaan läsnä.

Vanhan ihmisen puolesta

Helevatin kallio vielä vähentää vanhusten hoitopaikkoja vaikka ny on tulossa se ns. suuri-ikäluokka hoivavaiheeseen.
Ossaakohan siekä kukkaan lukia tai laskia tai ainaski luetun ymmärtämisessä on vaikkeuksia.

Kyllä ne laskia ossaa, siitä niillä vaan ei näytä olevan hajuakaan, miten ne työt kentällä hoidetaan.

Telekussa yks vanhus sanoi: "mieluummin tapan itseni ku alistun huonolle hoijolle"

Enkä ihimettele yhtään, mm. seon monelle kova paikka ruveta paskomaan ja kusemaan housuunsa, tämä vaippahousu systeemi on vain yksi esimerkki ihmisarvon alentamisesta.

Vaipat on toki tarpeen jos ei enää tiijä millon tulee ja mitä tulee

Nyt yleistetään. Vanhuksia on moneen lähtöön. Mikä on sitten vanhuksen ikämääritelmä? Ite oon yli 60 enkä koe itseäni vanhukseksi. On myös liki satavuotiaita, he lienevät jo vanhuksia. Kaikille kuuluu ihmisarvoinen elämä. Meissä nuorsenioreissa on vastuu! Kuntien pitää hoitaa velvollisuutensa. Kunnat rupesivat rälläämään rahoilla, kun valtion ohjaus heltisi (joitakin vuosia sitten). Eivät kunnat osanneetkaan hoitaa hommiaan, koska jatkuvasti kitistään rahapulaa! Pitäisikö kunnat ottaa takaisin valtion holhoukseen (eli momenttiperusteiset määrärahat takaisin)?

Muisteleppa minkä ikäsiä pijit vanhuksina sillon ku ite olit parikymppinen?

Mikäli oikein muistan nii ihteni mielestä sillon kakskymppisenä 60 vuotias oli jo meleko vanhus ellei suorastaan kalkkis.
Melkein samoja ikiä Olijan kans vietellään eikä olla vanahoja, ei ainaskaan kalkkiksia

No tähän on helppo vastata. 1950-luvulla vanhuksia olivat jo viis-kuuskymppiset. Se oli sitä aikaa se. Ihmiset elävät nykyään huomattavasti pidempään. Mielestäni tuollainen 80-kymppinen alkaa olla vanhus perinteisessä mielessä. Yksilöissä on kuitenkin huomattavasti eroja.