Nivalan Viikossa ollut juttu Raimo Ruotsalaisen laihduttamisesta oli juttu, josta pitäisi kirjoitella jatkuvasti. Laihduttaminen on uusi alku elämään, jos paino nousee, sairaudet tulee melkeinpä automaattisesti mukana vielä kun ikää karttuu.

Raimon sanonta, että kaikki pystyvät laihduttamaan, tuohon yhdyn minäkin - varauksella.

En ymmärrä lääkäreittenkään asennetta. Kukaan ei puhu potilailleen mitään siitä, että kaikkein paras lääke moniin tauteihin on yksinkertainen ja ilman lääkkeitä tapahtuva painon pudotus. Painon pudotus ei ole helppoa, kaikkihan sen tekisi, jos se kävisi tuosta kuin tyhjää vaan.

Kerronpa omasta painonpudotuksestani. On niitä ollut paljon, mutta tämä yksi on ylitse muitten.

Vaimoni meni Painonvartijoihin ja minä siinä sivussa ajattelin, että minä kanssa. Olin ollut lonkkaleikkauksessa vuonna 1986 ja leikkaus epäonnistui siinä muodossa, että sain jalkaani sairaalabakteerin, joten koko keinonivel piti ottaa pois samana syksynä, koska mätää ei saatu pois jalasta. Aloin painonpudotukseni tammikuun puolessa välissä ja sitä kesti saman vuoden toukokuun lopulle.

Painoni oli 98,5 kg ja pudotus 63 kiloon tässä ajassa. Oikea lonkkani lyheni 15 sm sen vuoksi, koska siinä ei ollut niveltä. Mutta kävelin yhdellä jalalla kyynärsauvojen kanssa 550 km kuukaudessa.

Muistan aina sen päivän, kun menin Ouluun uudestaan leikattavaksi, niin Puranen huusi kaikki hoitajat paikalle. Puranen sanoi: "Katsokaa tytöt!!! Saa painon alas joka haluaa".
Siihen sisältyi myös kuntopyörällä ajoa päivittäin 25-50 km. Illalla saatoin joskus mennä uimahallille uimaan. Vaimoni pudotti painoaan 20 kg ja minä arviolta 37 kg.
Eikä mennyt kuin vähän yli vuosi, niin painot samassa missä ennenkin. Arvaa harmittiko?

Ihmisellä on se luulo, että kun nyt sain tuon painon alas, niin se pysyy siinä. Mitä sitä tyhjää... Ikävä kyllä, ylipainoa on ja en kykene enää kuntoilemaan siinä määrin, että painoa saisi mihinkään, koska on tullut niin paljon lisää nivelsairauksia kaikkiin niveliin, ettei käveleminen enää onnistu...

Tässä tuleekin se uusi "villitys" painonpudotusleikkaus. Joillekin ihmisille se on erittäin välttämätöntä, jopa elinehto. Ruotsissa sitä jo tehdään yleisesti joka paikassa, mutta Suomessa se vielä on lapsenkengissä. Mutta yleensä ottaen painon saa pois, joka haluaa, lenkillä ja katsomalla mitä suuhun laitetaan. Tuo tanssiminen, mitä Raimokin nyt harrastaa, voi miten mukavaa se olisi jos pääsisi kävelemään. Mutta te siihen kykenevät, menkää lavoille ja jos ei osaa, niin tanssimisen opetustahan saa.

Onhan siitä painon pudotuksesta aina puhuttu, mutta ei koskaan tarpeeksi. Terveyskeskuksiin pitäisi työllistää henkilö, jonne lääkäri ohjaisi painon pudotusta tarvitsevaa henkilöä. Painon pudotus pitää olla sopusoinnussa elämisen kanssa, en ihmettele yksinäisiä sairaita ihmisiä, joilla jo monilla on elämisen halu mennyt, eikä enää välitetä muusta kuin jääkaapista.

Kuitenkin kiitoksia Raimo, painonpudotusta harkitseville ihmisille tuollaiset kirjoitukset ovat aina tervetulleita.

Terveisin
Olavi Pääkkö

Minun ongelmani on ollut se että olen ollut ikuinen laihduttaja,onnistunutkin ja taas
tuplannut kilon pari lisääkin.
Onneksi lääketiede on edistynyt Suomessa jo niin pitkälle,ettei enää tarvita mitään
poppakonsteja ja uskotella itseleen että joku ihmepilleri tehoaa kun haet sen
luontaistuotekaupasta,niin muoto muuttuu ja kilot karisee.

Kaikessa yksinäisyydessäni tein ajatustyötä ja päätin hakeutua yksityislääkärin
vastaanotolle ja tuumasta toimeksi.Bumi ei ollut ihan se että suosiolla olisin päässyt
ruokalaukun ohitusleikkaukseen mutta painon tuomia ongelmia oli jo diabetes ym.ym.

En epäröinyt hetkeäkään kun tuli aika leikkuulle,menenkö,vai en? Leikkaus oli suuniteltu
maanantaiksi ja puolenpäivänaikaan.Aamulla lähdin ajelemaan Oulua kohti mieli
virkeänä ja kaikki oli ohi hetkessä,leikkaus onnistui ihan kiitettävästi.

Nyt on kulunut leikkauksesta 9,5 kk. ja painoa on lähtenyt 36 kg ja ihan huomaamatta ja
vaivattomasti,olo on huomattavasti virkeämpi ja koskaan ei ole nälkä.

En ajattela enää muuta kuin sitä,että kaikki ylipainoiset hakeutukaa leikattavaksi
se on todella vaivaton toimenpide ja minä olin osastolla Oulussa kaksi vrk.
Harmittaa vain jälestä ajateltuna,mitä itsensä kidutusta pidin painoni suhteen vajaa 30vee
Että se voikin olla näin helppoa.Suosittelen kaikille pullukoille! ! !

Kiinnostaisi tietää paljonko tuli maksamaan? Ja pääseekö millä perustein... paljonko täytyy olla ylipainoa ja entäpä ikä?

Ei tullut kovinkaan paljon maksamaan koko prosessi... Ensin käynti Kokkolassa
yksityislääkärillä, en muista oliko jotakin 60-80 e,hän laittoi ajan vetämään keskus -
sairaalaan itselleen ja samalla kävin ravitsemusterapeutilla.Selvisin yhdellä käynti-
kerralla keskussairaalassa.Hän laittoi lähetteen Oyksiin ja siellä kävin kerran ja sitten
siinä tilanetta arvioitiin ja mietittiin.... anestesianlääkäriäkin pääsin samalla kerralla
tapailemaan hän kertoi riskit ym.ym. asiat.

Mielenkiinnolla odotin aikaa ja tulihan se ajallaan.Kokonaishinnaksi tuli yksi yksityis-
lääkärinpalkkio,kaksi poliklinikka käyntimaksua oliko jotakin 20-22 e kerta ja kaksi
hoitopäivämaksua oliko jotaki 20-30 e.vrk. Hinnan puolesta varmaan kaikille on
mahdollista.

Edelleen suosittelen kaikille pullukoille ! ! !

Kiitos vastauksestasi, kuulostaa todella hyvältä, itsellä myös diabetes ja nivelvaivoja.

Kyllä se kuulostaakin hyvältä, harva vaan uskaltautuu leikkaukseen asti

Olen onnekas, kun ei ole noita paino-ongelmia tähän päivään (ikä 63 v) mennessä vielä ilmennyt. No geenit ovat varmaan kohdallaan, kun saa syyä mitä vaan ja miten paljon tahansa. Suolainen voi, läskinen sianliha ja punaisen purkin maito ovat poikaa! Aito ruisleipä (ei kaupasta) luonnollisesti.

Leikkuuta ei tarvitse pelätä,lääketiede on todella kehittynyttä Suomessa,senhän
tiedämme kaikki.
Nyt on kulunut n.11 kk leikkuusta ja painoa on lähtenyt 38kg,ajatelkaa vielä
täysin huomaamatta.

Sitäkään ei huomaa miten paljon kevyempää on eläminen ja oleminen.
Ainut mikä muistutta ylipainostani on se, että ennen ei ollut koskaan kylmä,
valtava rasvamassa oli lämmin.

On huvittavia tapauksia sattunut, alan puhumaan ns. puolitutuille, saan usein kuulla
ääni on tuttu mutta kyllä minä en tunne... Sitten naurua ja kauhistelua riittääkin.

Toki verenpaineet ym. vaivat on menneisyyttä,ainakin tällähetkellä.

Joka ei uskalla leikkuulle,ajattele silti positiivisestikin,sinua ei varmaan palele
koskaan,on siinä massassa ainakin se hyväpuoli.