Joskus 20 vuosiluvulla, jo ennen syntymääni, sinä Otto olit tullut Nivalaan. Vaikka olit kuten sanoit, kulkumies, niin silti asetuit asumaan tänne Erkkisperälle.
Vakkamestari kun olit, niin sinulla ei ollut puutetta työstä. Pian sinut tunnettiin koko Nivalassa. Koska sinä olit luonteeltasi puhelias ja hauska, niin vakkoja tehdessäsi puhelit aina talonväen kanssa.

Kuten tuo otsikkona oleva käyttämäsi arvonimesi osoittaa oli huumorintajusi verraton, käytit tuota hokemaa, kun tulit taloon: Otto von Pettinen Perhosta!
Kun sinä solmit avioliiton Fanni Rantinojan eli Kääntölän Fannin kanssa joka oli lähinaapureitani ja leski, tulin tuntemaan sinut jo poikaiässä. Aika kului, ja eteen tulivat sotavuodet: Siellä poikapuolesi Tauno kaatui sankarina, ja sinä palvelit isänmaata ja vapauttamme tavalla, joka ansaitsee vain kiitosta.

Kun tulit sodasta otit kasvatti lapseksesi Kuuselan Toinin, jonka vanhemmat olivat kuolleet. Kului vuosia ja alkoi aika jona koit suurta murhetta, sillä sinä menetit kaksi rakastamaasi ihmistä, ensin kuoli Fanni ja Toini sijoitettiin toiseen taloon, kun työsi vaati ettei sitä voinut tehdä kotona Kääntölässä.

Niin kului elämäsi ja erään jouluaaton aattona me ystäväsi kannoimme arkkusi hautaan. Meidän kantajien oli helppo peittää sinut multiin, kun jokainen tiesimme, että parannuksenarmon saaneena matkasi johti iäiseen lepoon taivaan kunniassa.

Sero