Nivala.orgNivala.org keskustelu Angelina verkkokauppa
 | Foorumin etusivu | Rekisteröidy | Vastaa | Etsi | Tilastot | Ohje |
Lukijoiden ajatuksia Nivala.org keskustelu / Lukijoiden ajatuksia /

Sieltä kaukaa

Kirjoittaja NiVi
Tiedottaja
#1 | Lähetetty: 20 Touko 2009 09:52 
Sieltähän ne nousevat muistikuvina näinä kauniina ja rauhallisina aamuina aina mieleen, ja suorastaan silmien eteen, ne entiset rauhalliset maisemat. Ihan sieltä Nokelan ja Peltorannan ajoilta, Peltorannasta Mattilaan. Sillä välin onkin vain rentukoitten ja töppöskukkien reunustamat pellonojat, se Peltorannan riihi, jossa ei vielä uutuuttaan ollut Nokelan riihelle kuuluvaa mystiikkaa, eikä sitä mustuutta, joka oli syöpynyt Nokelan riihen ajanpatinoittamiin seiniin, siellä Variolan mummun naapurina, Pokelan männikön laidassa.

Peltorannan ja Mattilan välillä ei ollut taloja eikä pihoja kuten nykyisin. Kesäiset aamut olivat aurinkoa ja rentukan keltaista. Ja leivosten laulua korkealla sinitaivaalla ja etäämpänä vasemmalla se Mattilan riihi, jota me tenavat vähän orjailtiin, ettei vain?

Ja se Mattijussin paja! Tuparakennus ja itse mustunut seppä sekä Johanna mummunsa, todella uskollinen lietsoja. Siellä heidän pajassaan – joo-o nii-in, oli heidän tyylinsä. He olivat niin liikuttavan yhteenhiileen puhaltavia, että vaikia löytää toista niin ehdottoman yhtäläistä paria.

Olin vakituinen paimentyttö siihen maailmanaikaan keväästä keuriin. Sitä seutua nimitettiin kirkkovainioksi ja se Mattijussin seutu tuli tosi tutuksi kaikkineen. Se pajakin, jossa Johanna mummu lietso että tulisäkenet lensivät aina kattoon asti – joo-o nii-in – kattoon ja seppä itse –mitenkä mustuneita he olivat. Ja se alasimen kalkutus, sillä minkäänmuunlaisia ääniä, paitsi linnunlaulua, ei kuulunut mistään. Ei ollut autoja eikä raktoreita, mikään ei pärrännyt eikä kalissut. Seutu kaikkineen ja tasaseksi tallautunut poloku pajan ja tuvan välissä, näen silmissäni mitenkä mustuneita olivat heidän sakkavesi ja kahvipannunsakin esimerkiksi. Ja toppisokerin kipeneet siellä jalallisen sokeriastian pohjalla, nii-in juuan nyt kuppi, joo-o juu-aan juu-aan. Ja niin sai paimentyttökin puolikuppia – joo-o.

Tästä akkunastani kun nyt näen sen minkä näen, niin eihän sitä pysty edes vertaamaan siihen autereiseen laajaan lakeuteen, jossa ei ollut edes linnunpöntölle paikkaa. Ja sitten ne paimentytön sunnuntait, jollonka paimennettiin vain yhteentoista, eikä tarvinnut koko päivää vahata, että nouseeko se ukkospilvi sieltä Sikoseta päin vai ei? Kirkontornista oppi tietämään kellonajan ja sunnuntaihan se oli lehmillekin.

Että aika on näköjään muuttunut, sillä nykylapsethan eivät edes käsitä mitä tarkottaa että olla paimenessa? Ja tokihan me kaikki muututaan ajan mukana. Vielä sillon ko pääsin, en enää löytänyt edes sitä järvirantaan menevää tietä, sillä se seutu oli kaikkineen restauroitu aivan ihmeelliseksi, niin tunnistamatta jäi! Eikä edes sitä kaksijatkoista latoa niin turvallista

Se silloinen paimentyttö

Lukijoiden ajatuksia Nivala.org keskustelu / Lukijoiden ajatuksia / Sieltä kaukaa Ylös

Vastauksesi Klikkaa tätä ikonia siirtyäksesi lainattuun viestiin

 

 ?
Voit lähettää viestejä anonyymisti kirjoittamalla käyttäjätunnuksen ja jättämällä salasanakentän tyhjäksi. Jos sinulla olisi käyttäjätili, voisit kirjautua foorumille ko. lomaketta käyttäen…
 
  Nivala.org keskustelu Foorumia pyörittää Forum Software miniBB ®