Ihmisen muisti on merkillinen. Jotkut asiat säilyvät mielessä kirkkaina vuosia, jopa vuosikymmeniä. Niin kuin mummoni hautajasiin tekemäni matka. Mummoni oli äitini äiti. Hän kuoli alkusyksystä, muistaakseni syyskuun alussa. Isäni vanhemmat, samoin kuin äitini isä olivat kuolleet paljon ennen syntymääni. Äitini äidin tapasin muutamia kertoja. Tästä syystä hänkin jäi melko etäiseksi. Mummon kuoltua pidetyn perheneuvottelun tuloksena tuli päätökseksi, että äitini mukana minä pääsisin mummon hautajaisiin. En muista miksi minut valittiin? Vaikka matka ei ollut pitkä, se oli monivaiheinen. Menimme ensin linja-autolla Nivalan rautatieasemalle. Sieltä jatkoimme junalla Ylivieskaan. Sieltä etelän junalla Kannukseen ja jälleen "sattumakyydillä" noin 30 kilometriä. Hautajaisista en muista paljoakaan. Paluumatkasta muistan enemmän. Tulimme junalla Nivalaan. Pian selvisi, että viimeinenkin linja-auto eli onnikka oli jo lähtenyt. Mutta se ei haitannut, sillä meillä oli terveet jalat, joten päätimme kävellä loppumatkan.

Olimme kävelleet ehkä kolme kilometriä, kun meidät saavutti vireällä hevosella matkaa tekevä ikämies. Äitini tunsi hänet Pihlajaniemen isännäksi. Äiti kysyi kyytiä, jonka isäntä auliisti lupasikin. Ahteella isäntä kääntyi kotiinsa johtavalle sivutielle. Me jatkoimme kävellen. Ojelmuksen metsätaival taittui reipasta vauhtia kävellen. Mutta Huituperällä äitiä alkoi ilmeisesti väsyttää, sillä hän sanoi: - Poiketaan Uupulaan. Ehkä Riika keittäisi meille "väsykahvit". Hän otaksui, että Riika keittäisi kahvit. Sillä äitini oli keittänyt kahvit hänelle useita kertoja. Kohta selvisi, että äiti oli päätellyt oikein. Sillä Riika laittoi oitis kahvipannun liedelle. Pian oli pöönävelli valmista ryystettäväksi.

"Väsykahvit" piristivät kummasti. Jatkoimme matkaa virkistyneinä kotiin saakka. Mitä me tästä opimme? Toivottavasti ainakin sen, että on hyvä, jos matkamme varrella on joku " Uupula", jonne voimme poiketa lepäämään. Uupulan ( Kekkosen ) Riika jäi kossin mieleen ystävällisenä lähimmäisenä. Muistan hänet vielä vuosikymmenien jälkeen "väsykahveista", jotka hän tarjosi kahdelle kulkijalle.

Muistelija