Oulun metropoliitta Panteleimon piti radion aamuhartauden lauantaina 15.11.2008. Henkilökohtaisesti pidin puhetta hyvänä ja ajatuksia herättävänä. Aamuhartaudessa kerrottiin ortodoksien joulupaastosta (15.11. - 24.12.), jossa valmistaudutaan sisäisesti Jeesuksen syntymäjuhlaan. Panteleimon painotti kaiken tavoin sitä, kuinka meidän tulisi itse kunkin kodeissamme valmistautua kautta aikojen suurimpaan syntymäpäiväjuhlaan.

Jos valmistaudumme maallisiin syntymäpäiviin, niin miksemme sitten maailman kaikkeuden Kuninkaan syntymään? Tämän päivän meno pitää kyllä huolen kaupallisesta joulusta, luonnehti puhuja rehellisesti nykypäivän tilannetta. Monelle kuuntelijalle tuli varmaan mieleen aikoinaan laulettu joululaulu, jossa "Laps´ hankeen nukkuu, unhoittuu". Tilanne lie tänään sama - ellei murheellisempi. Puheessa korostui, kuinka kotien tulisi valmistautua jouluun Kristuksen syntymäjuhlana. Isien ja äitien tulisi kertoa siitä lapsilleen kaikin tavoin, vaikka piparkakkuja lasten kanssa yhdessä leipoessa. "Lapset kiittävät tästä teitä myöhemmin", totesi puhuja.

Kannattaa siis harkita ja miettiä, missä aikansa viettää joulun alla ja joulunpyhinä. Vietänkö aikaani siellä, mikä antaa jälkeenpäin sisimpääni levottoman olon - vain hakeudunko sinne, mikä antaa rauhan ja oikean joulumielen? Panteleimonin rauhaisa, nöyrä puhe antoi varmasti kuuntelijoille evästä alkavaan lauantaipäivään.

Kuunneltuani aamuhartauden jäin pohtimaan ortodoksisuutta ennen ja nyt - olivathan aikoinaan ukkini ja isäni ortodokseja. Itse olen löytänyt hengellisen kodin muualta, mutta silti lapsuudenmuistoni ortodoksisuudesta ovat myönteisiä.

Toinen kansankirkoistamme eli ortodoksikirkko on viime vuosina ollut hiljaisessa kasvussa. Suomessa jäsenmäärä on tällä hetkellä noin 60.000, mutta maailmanlaajuisesti sen jäsenmäärä on lähellä 250 miljoonaa henkeä, eli neljä kertaa suurempi kuin maailmassa oleva luterilaisuus. Suomeen kirkko tuli aikoinaan Venäjän ja Karjalan kautta.

Ortodoksi sai ainakin 1920-30 luvuilla tuntea olevansa Suomessa paljolti kakkosluokan kansalainen. Esim. koulun uskontotunnilta saatettiin ortodoksilapsi pistää tunnin ajaksi käytävään "ryssän penikkana". Eikä muutenkaan aiemmin mainituilla vuosiluvuilla eläminen ollut esim. Vienan pakolaisille kovin suurta herkkua - Vienan pakolaisen poikana, venäläinen sukunimeni muutettuna, tiedän asian hyvin. Onneksi tänään suhtautuminen on jo toista, siitä kertonee jo kirkkojen rauhallinen ja rakentava yhteiselo, samoin jäsenmäärän kasvu.

Eero Kettunen